Miten niinkin yksinkertaisesta asiasta, kuin aamukahvista saa pitkän taistelun?
Heräsin taas ennen kellon sointia ja tavalliseen tapaani laitoin kahvin tippumaan. Tämä aamu olisi luksusta. Minulla on pussillinen omenoita tavallisen kahviaamiaisen lisäksi.
Pahaksi onnekseni huomasin kuitenkin, että omena maistuu kitkerältä. Tästä välittämättä jatkoin syömistäni ja kahvini siemailua. Tapani mukaan unohduin nettiin, josta tietenkin seurasi kahvin jäähtyminen. Kylmä kahvi kaunistaa sanotaan, joten naamariin vaan. Seuraava puraisu omenasta maistui puolukalta. Nyt minulla oli pahaa kahvia ja puolukkaomena.
Mutta suomalainen ei lannistu! Eikä ruokaa heitetä hukkaan.
Ei ennenkuin onnistuin säheltämään omenan lattialle ja täyteen kissankarvoja.
Hetken miettimisen jälkeen tyydyn vain tuijottamaan tuota epäonnen omenaa vihaisena.
Tällä kertaa se voitti.
Eikä minun auta, kuin lähteä lyötynä kouluun.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti