Muuttohaluja ja muutoksia

Olen ilmeisen levoton luonne, sillä koko kesä on mennyt taas asuntoilmoituksia katsellessa ja syksy uusia opiskelumahdollisuuksia miettiessä.

Niin. Ja koiraa kouluttaessa/hoitaessa.

Koulu alkoi jo ajat sitten mutta koulupäiviä minulle on kertynyt n.5, sillä hyväksilukujeni takia monillakaan tunneilla ei tarvitse olla, eikä mahdollisuutta tehdä jotain muuta niiden aikana ole tarjottu. Edes hyväksilukujeni määrää ei meinattu alussa uskoa tai suostua selvittämään ja napsittiin vain luvatonta poissaoloa päivä toisensa jälkeen.

Heräsin ajatukseen, että olen käynyt kohta puolet koulusta, enkä osaa juurikaan mitään. Pesen ja vahaan autoja. Ei siinä mitään pahaa ole, voisin hyvinkin palkkani eteen sitä tehdä mutta autoasentajan luulisi osaavan tehdä jotain muutakin.

Jos jossain on kurssi autonpesijäksi niin kertokaa toki minullekin.

Samoin tämä iänikuinen "ikäkriisi" alkaa taas työntää itseään jostain ja ammattikorkeakoulut alkavat houkuttaa. Asian tekee vaikeaksi se, että vaikka esimerkiksi auto-ja logistiikka-ala kiinnostaa niin en tiedä kiinnostaako se oikeasti tarpeeksi niin, että oppisin ja ymmärtäisin niitä asioita. En ole mikään maailman teknisin ihminen. Siksi kokeilen katsella muitakin aloja mutta tuijotan välillä liikaa työllistymistä. Ala, joka muuten kiinnostaa mutta en usko sillä olevan paljoa töitä ei pitäisi olla heti poissuljettu kuitenkaan.
Pitäisi osata ajatella enemmän sitä mikä kiinnostaa, ettei tule valinneeksi alaa, jolla on paljon töitä mutta ei mitään kiinnostusta siihen.

En voi sanoa, että onko tuo autonasentajapuoli sitten ollut täysi virhekään. Periaatteessahan siihen on mennyt aikaa vain hukkaan mutta ei mikään ole ikinä täysin turhaa.
Ja vaikka muuta kuvittelinkin niin sillä, että olen niin paljon muita vanhempi varmasti on osansa tuomaan lisää motivaation puutetta. Vaikka se typerää onkin. Jos itseä kiinnostaa niin minkään ei pitäisi vaikuttaa siihen. Tai sitten sekin on vain selittelyä sen sijaan, että haluaisin myöntää; "vituiksihan tämä meni" ja jatkaa muita hommia.

Niinkuin kaveri totesikin yhtenä päivänä, että minua kyllä kiinnostaa autot ja tykkään tehdä asioita käsilläni mutta kiinnostusta ei taida olla tarpeeksi jaksaakseni ottaa selvää miten kaikki autossa toimii ja miksi.

Tuo on melko isoksi osaksi tottakin. Vaadin ehkä liikaa asioita kerrottavaksi minulle sen sijaan, että selvittäisin ne itse. Mutta eikö se ole vähän koulun tarkoituskin, että siellä kerrotaan asiat? Tai, että kerrotaan edes jotain.

Katselenkin taas jos saisin jostain kokopäivätyötä, vaikka sitten siivoojana, se kun on tuttua hommaa. Ehkä pitkästä aikaa saisin jotain säästöönkin.
Samalla voisin hakea ammattikorkeakouluihin.


Mutta mitä silloin pitää tehdä jos vähän kaikki kiinnostaa? Kouluja kyllä löytyy mutta, kuinka valita se oikea? Haluan hoitaa eläimiä, sisustaa, opiskella biologiaa ja rassata autoja. Jopa rakentaa. Mutta, kuinka tietää mitä haluaa tehdä työkseen oikeasti ja mikä on vain kiva ajatus? Ja mikä on se ala, jonka kykenee kunnolla sisäistämään. Haluan osata muutakin kuin siivota. Yliopistoon en uskalla yrittää, vaikka siellä biologiaa olisikin. Olen alkanut miettiä mm. bioanalytiikkaa ja laboratorioalaa amk:ssa.
Huonot ennakkokäsitykseni työllistymisestä tulevat agrologiopintojen harkitsemisen eteen, vaikka pohjaa löytyy edellisestä opiskelustani ja ala voisi kiinnostaakin. Töitä vaan ei ammattikoulu pohjallakaan alalta tullut.
(Voisin toki alkaa lomittajaksi mutta siihen vaaditaan autoa ja autonhankkimiseen tarvitaan töitä.)

Onneksi yhteishakuun on vielä aikaa niin ehdin yrittää löytää tietäni ulos tästä opintolabyrintista ja saada jotain tolkkua siihen, että mikä minusta tulee isona.

Sitä ennen pääsen toteuttamaan levottomuuttani, kun edessä on taas yksi muutto. Samassa osoitteessa oleskeluni jää taas alle vuoteen.

Ensimmäisestä omasta kämpästä muuttamisen jälkeen olen jotenkin etsinyt aina sitä oikeaa asuntoa. Vaikka sen paikan tunne varmasti liittyi suureksi osaksi siihen, että kyseessä oli ensimmäinen oma asunto. Ja sitä voi yrittää etsiä loputtomiin löytämättä, koska ensimmäistä ei pysty tulemaan toista kertaa.

Nyt kuitenkin ihan käytönnön syistä olen halunnut suurempaa asuntoa, kun tavaroille ei ole omia paikkojaan ja keittiö näyttää sekaiselta, jos pöydällä on lautanen.

Ja hyvä tuurini vuokra-asuntojen suhteen näköjään jatkuu, sillä seuraava asuntomme tulee olemaan saunallinen kolmio, jossa on lähes 30 neliöä lisää tilaa mutta vuokra nousee vain muutaman kympin. Matka keskustaan kasvaa mutta sen läheisyys ei ole kovin tärkeää ja koirankin kanssa on mukavampaa kauempana.

Pari päivää on mennyt maalaus-ja tapetointiasioita katsellessa, värikarttoja ja esitteitä selatessa ja huonolla matematiikkapäällä kustannuksia laskien, sillä asuntoa on lupa halutessaan maalailla/tapetoida ja pieni pintaremontti kiinnostaisi kovasti. Koskaan en ole sitä tehnyt mutta kaikkea voi oppia ja aina voi kysyä apua.

Ja vaikka maalailu ei onnistuisikaan niin asunto tulee olemaan 59387 kertaa parempi ja käytännöllisempi, kuin nykyinen. Säilytystilaa on niin paljon, että tavarat eivät loju enää missä sattuu, eikä vieraita tarvitse majoittaa sohvalle, josta seuraa se, että kun itse herää aamulla niin uskaltaa liikkua omassa asunnossaan vapaasti pelkäämättä herättävänsä sohvalle majoitettua nukkujaa.

Eli kuitenkin kaikesta sekavuudesta huolimatta, edes jossain asiassa on kai tullut järkeä päähän, koska tärkein asia ei enää olekaan matka keskustaan ja baareihin vaan mukavuus ja käytännöllisyys.



Ja ehkä se keittiöstä löytyvä tiskikone.