Kofeiinihelvetti

Tänään koin yhden epämiellyttävimmistä yllätyksistä mitä kahviriippuvaisen aamussa voi sattua. En ehtinyt aamulla ennen 6:30 lähtevää bussia juoda kahvia ja, kun koululla lopultakin lähestyin kahvion ovea kahvikuppi mielessäni, edessäni odotti vain punainen teksti "Kahvio suljettu 29.3". Syyt; kahvion sotkeminen ja kuppien rikkominen. Vilkaisu ranteeseen, päivämäärän tarkistus ja kiroaminen. Eli se, että jotkut eivät osaa peruskäytöstapoja, estää minua saamasta aamukahviani. Itsekästä, mutta kyllä se hieman ottaa päähän kun muutaman valopään tekemisistä joutuu kärsimään koko koulu. Samaisessa kahviossa asioi myös henkilökunta.

Päivän aikana jouduin toteamaan riippuvuuteni olevan jo pahemman laatuista, kun puolenpäivän aikoihin alkanut päänsärky vain paheni iltapäivää kohti. Kotimatkalla bussissa päänsärky oli sietämätön ja minua oksetti. Perille päästyäni olo oli jo sitä luokkaa, että melkein itketti. Vaati pari tuntia, 3 kuppia kahvia ja ibumaxin olon parantamiseksi.

Pitäisi oikeasti yrittää vähentää päivittäistä kofeiinimäärää. Mutta välillä tuntuu, että se on ainoa mikä pitää liikkellä, eikä mikään onnistu muuten.

Muutama viikko on ollut nyt melko kiireistä, kun olen koulun lisäksi käynyt 2 iltaa viikossa opiskelemassa fysiikkaa/matematiikkaa. Talviloman olin töissä. Ja lauantait.

Sain lopultakin haettua ammattikorkeakouluun. Muistin tänään ensimmäistä kertaa suunnitelleeni hakemista keväällä 2008, eli harkinta-aikaa on luultavasti ollut vähintäänkin riittävästi. Nyt pitäisi vain yrittää opiskella kovasti pääsykokeeseen. Olen aivan paniikissa. Hypin seinille, ellen pääse sinne. Luultavasti silloinkin, jos pääsen.

Nytkin pitäisi lukea auton sähkölaitteiden kokeeseen ja laskea fysiikan laskuja. En tiedä kumpaa tekisin, joten valitsin näköjään blogin kirjoittamisen. Huomenna sitten näkee, kuinka paljon se hyödytti. Olo on todella väsynyt ja motivaatio on tänään hukassa.

Pitkä, huomenna alkava viikonloppu tulee tarpeeseen. Tarkoitus olisi lähteä ensimmäistä kertaa elämässäni _lentokoneella_ Helsinkiin ja sieltä laivalla Tallinnaan. Ensimmäistä kertaa sitäkin.

Luvassa paljon uutta ja matkaseurana yksi elämäni ihmisistä. En valita.