Kesälomafiiliksiä ja unohtuneita jutunaiheita.

Nyt se loma sitten alkoi. Eilen oli viimeinen koulupäivä.
Tänään olisi vielä ollut päättäjäiset, mutten ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen sinne vielä jaksa mennä.
En ole koskaan tykänyt selityksestä "kun kaikki muutkin" mutta kuinkas sitten kävikään? En mennyt päättäjäisiin "kun ei kukaan muukaan". Huono selitys. Sanotaan mielummin vaikka, että en halunnut tuhlata bensaa. Sekin totta.

Minun on jo useamman kerran pitänyt kirjoittaa tänne jotain mutta kaikki tulee mieleen aina aamukahvia juodessa, jolloin yleensä ei ole aikaa koulun kutsuessa.

Jäin yhtenä päivänä miettimään taas tuhannen kerran "genreuskovaisuutta". Nykyään ihmiset tuntuvat niin usein valitsevan muotin, johon on pakko kuulua sitten 100%. Jos haluat antaa muille kuvan rokahtavasti tyypistä, et missään nimessä saa kuunnella muuta musiikkia kuin rokkia. Minkä takia? Eikö idea olisi juuri se, että on juuri sellainen kuin parhaalta tuntuu ja kuuntelee sitä mistä tykkää. Ja pukeutuu oman mielensä mukaan miettimättä, mitä vaatteillaan muille viestii. Sen perusteella sitten on rokahtava, boheemi tai ihan mitä tahansa. En pidä muutenkaan lokeroinnista, mutta sen pitäisi tulla automaattisesti. Ei väkisin miettimällä.

Tai jos yleensä kuuntelee raskaampaa musiikkia, niin ei periaatteen vuoksi pidä vihata kaikkea muuta. Voin aivan huoletta siirtyä soittolistallani Sentencedistä 30 seconds to marsiin ja siitä Jukka Pojan kautta Antti Tuiskuun. Eikä edes hävetä.

Mutta ehkä tämäkin ilmiö jää sinne teini-ikään. Huomataan, ettei kulissin pitämisestä ja osittaisestakaan roolista ole mitään hyötyä.

Aiheita oli joskus muitakin mutta tietysti olen ne jo unohtanut. Vanhuus ei tule yksin.

Tänään on edessä kissojen ja mattojen autoon pakkaaminen ja matka kohti Pattijokea ja äitiä. Matot pesuun ja kissat kesähoitoon, sillä loman aikana on edessä mm. provinssirock ja mökkeilyä eli kotona tulee oltua vähemmän.