Mutta eihä se kaikista tutuin ja omin paikka ole, vaikka olenkin ollut siellä koulussa "huomattavat" 2 viikkoa.
Joskus mietin, että mitä hittoa sitä on ajatellut kun lähden kaikenlaiseen. Ehkä viimeisin mitä tulee mieleen on rallireissu parin kuukauden takaa, kun kaivettiin traileri ensin hangesta ja seisoin pakkasessa hakkaamassa jäätyneitä renkaita saadakseni ne pyörimään ajatellen, että mitähän helvetin hienoa tässäkin harrastuksessa sitten on.
Ja peruin ajatukseni jo samana iltana, kun hommat alkoi toimia. Itseasiassa autoharrastukseen kuuluu oleellisena osana se, että mikään ei mene suunnitellusti. Ja mikäs sen palkitsevampaa, kuin järjettömän tappelun ja vitutuksen jälkeen saada jokin toimimaan. Ainakin 5 minuutiksi.
Nytkin ajan 115km kouluun miettien, oliko tässä nyt mitään järkeä. Mutta heti päästessäni halliin ja oikeasti tekemään jotain myönnän jo itselleni, että oli. Kyllä tämä Haukiputaan voittaa tuhannesti. Ja saan paperit luultavasti jouluun mennessä suorittaessani yhden työharjoittelun kesällä. Onhan se jo aikakin.
Ihan pelkkää opiskelua ei kuitenkaan ole luvassa sillä stokkan alesta tarttui liput Roomaan. Lähtö heinäkuussa. Aivan täydellisen tarkkoja suunnitelmia ei ole mutta hotellin sijaan olisi tarkoitus vuokrata asunto. Ja minä ainakin haluaisin kovasti vierailla Pompejissa.
