Mietin rikkoako blogihiljaisuus nyt vai odotanko 25 päivään, jolloin vuoden kirjoittamattomuus täyttyy.
Unohtaisin kuitenkin myöhemmin joten nyt on se hetki. Eilisen 16-tunnin työpäivän jälkeen, treeneihin menoa ja niiden jälkeistä yövuoroa odotellessa.
Viime päivityksen aikaan olin lähdössä koulutukseen koskien uutta työtäni ja kuten edellisestä lauseesta voidaan päätellä selvisin sieltä kunnialla ja yli puoli vuotta töissä on mennyt melkein huomaamatta. Edelleen pysähdyn hetkeksi, yövuorossa aamuyön tunteina miettimään, kuinka helevetin hienoa kaikki on. Onko mahdollista, että ihminen on ainakin satunnaisesti ja onnellisimmillaan töissä? Silloin kun näkee auringon nousevan vanhojen hallirakennusten takaa viileän kesäaamun henkiessä avoimista ovista sisään? Samalla kun itse tekee työtä, josta oikeasti pitää.
On vaikeaa päättää mistä kirjoittaisi, vuodessa ehtii tapahtua niin paljon joten tyydyn vain mainitsemaan päällimmäisenä mielessä pyörivän asian. Huomenna alkaa kisakausi piirinmestaruuskilpailuilla. Kolmen (illan jälkeen neljän) treenikerran jälkeen odotukset eivät ole kovin korkealla, mutta yritän kaivaa taas sen satunnaisesti itseään väläyttelevän keskittymisen jostain.
Olen yllättänyt itseni ennenkin.
Kisaraporttia ja viime kauden saldoa sitten myöhemmin, nyt laittamaan kamoja ja valmistautumaan treeneihin.
-Rouva Kahvipöytäfilosofi-
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti