Aika on minua nopeampi

Taas löysin itseni ihmettelemästä, että mihin se aika meni. Juurihan aloitin koulun Keminmaassa ja aikaa oli vaikka mihin. Seuraavana herään ajatukseen, että koulua on viikko jäljellä ja opinnäytetyökin on tekemättä. Taas viime tingassa. Sain kuitenkin kaikki tehtyä ja palautettua. Valmistuin. Olen nyt autonasentaja, vaikka tuntuu siltä, että aloin vasta pikkuhiljaa päästä mukaan koulutukseen. Tästä pitäisi jatkaa sitten töihin..ainakin yrittää. Olisin todella tyytyväinen vaikka harjoittelijan paikkaan näin alkuun, koska tiedostan hyvin, etten ole valmis, itsenäinen asentaja. Toinen vaihtoehto, jonka harjoittelunkin jälkeen saatan vielä toteuttaa ellei elämä vie minua pysyvästi halliin on automaalarinkoulutus. Innostuin siitä lyhyellä maalauskurssilla koulussa ja sainkin arvosanaksi täyden 3. Fyysisestikin tuo olisi kevyempää tällaiselle minunkaltaiselleni voimanpesälle.

Huomasin myös syksyn aikana koulun aulan pingispöydän myötä, että siitä alkaa olla 5 vuotta kun olen viimeksi pelannut. Tiedän miksi alunperin jäin tauolle siitä, autoa ei ollut ja Oulun porukan kanssa en halunnut pelata. Mutta miksi koskaan en aloittanut uudelleen? Jotenkin siihen oli jo tottunut, että tuo asia, joka elämässäni oli ikävuodet 6-19 on poistunut kokonaan. Sain kuitenkin otettua itseäni niskasta kiinni ja mentyä treeneihin. Ja sehän olikin hauskaa! Jotenkin olen kerännyt tuon tauon aikana sen motivaation, joka on monta kertaa meinannut olla hukassa vuosien aikana. Osallistuin parin treenikerran jälkeen kokeilumielessä kilpailuihin ja ilokseni huomasin uudenlaiset tasoluokat ja pooli-pelisysteemin! Mahtavaa, ei enää tippumista ensimmäisestä häviöstä vaan useampi peli, josta jatkoon jos rahkeet riittää. Ja näissä alhaisen tason luokissa ne on riittäneet vielä yllättävän hyvin. Edellinenkin pölyttynyt palkintoni kantoi vuosilätkää 2005. Tältä vuodelta niitä on kertynyt jo 4.. No ok. Yksi oli jättimäinen karkkilaatikko mutta luokkavoitto ei maistunut yhtään sen huonommalta. Itseasiassa hyvin sokeriselta ja makealta lähes kilon verran. Vaikka taso onkin vielä melkoisen matala, pelaaminen on ihan yhtä hauskaa. En ota stressiä nousemisesta vaan treenaan parhaani mukaan ja jos pelit menee tarpeeksi hyvin, nousu tulee itsestään. Melko lähellä se jo oli, mutta selvisin säikähdyksellä ja sain vielä hetken hengähdystaukoa ennen seuraavaa tasoa.