Tarkemmin vain kaupunginosa. Kävin tänään entisellä kotikunnallani, joka nykyään kuuluu Oulun kaupunkiin. Joka kerta minua jaksaa ihmetyttää, kuinka masentavaa ja kuollutta siellä on. Onko sille ollut ennen sokea, vai onko paikka oikeasti vain hiljenemässä? Muistikuvissani kylä ei ole koskaan noin autio.
7 tuntia kestäneen järjestyksenvalvojakortin uusimisluennon jälkeen alkoi olla jo kiire kotiin. En tiedä johtuuko se paikasta vai minusta itsestäni, mutta en tunne minkäänlaista kaipuuta tai yhteyttä tuohon aavekaupunkiin. Vierailujen paras puoli on se, että näen mistä pääsin pois.
Nähdessäni huoltoasemalla pelikoneen kimpussa samat, nykyään yli parikymppiset naamat, jotka ovat olleet siinä 15-vuotiaasta lähtien olen hetkellisesti todella tyytyväinen itseeni ja elämääni.
Tunnen päässeeni edes johonkin, vaikka välillä tuntuu, että aika saavuttaa mitään loppuu kesken.
Saavutin paljon jo lähtemällä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti